Sveitsiläisiltä keskiluokkaisilta ikämiesmotoristeilta (ei mikään liivijengi) paloi käämi kunnolla. Hermot meni, kun mongolialainen kuskimme pyyhkäsi pientareen kautta ohi rajajonossa. Ei fiksua, mutta maan tapa. Nopeat syövät hitaat.
Sveitsiläiset alkoivat yhtenä miehenä hakkaamaan automme ikkunoita ja vaatimaan porukkaa autosta ulos. Samaan aikaan sveitsiläinen ikäneito haki työvälineen ja ilmat läks meidän auton takarenkaasta. Sen jälkeen he motittivat meidät pyörillään.
Itseltäni ei löytynyt minkäänlaista tunteenpaloa tilannetta kohtaan. Upea ylilyönti täydeltä laidalta. Tätähän on nähty – ei tee vaikutusta.
Kuvassa opastyttö ja autokuski.
Hässäkän rauhoituttua herroja kyllä nolotti, kun auton tummien lasien takana löytyikin EU-kansalaisten retkeilyporukka.
Äijiltä oli jäänyt lounas väliin ja Venäjä vienyt viimeiset henkiset voimat. Ei kannata lähteä Länsi-Euroopan ulkopuolelle, jos pää ei kestä.
Pääsimme viimeisenä rajasta yli ennen sen suljeutumista. Siinä olisi ollut riemua yöpyä pientareella rajajonon kupeessa.
Siitä onkin tovi vastaavasta retkeilystä. Meillähän on näitä retkeilyvälineitä mukana runsain mitoin😂
Yllä oleva kuva on raja-aseman ABC-toiletista.
Mongolian rajan ajoneuvojen rajaselvitys oli suljettu selvittyämme sinne saakka. Auto jäi tullialueelle. Pikkureput selkään ja kohti Mongoliaa.
Rajabaarissa syötiin myöhäinen lounas klo 21, kun odoteltiin uutta autoa. Lammasmomot olivat herkullisia, tee hyvää ja näytti tuo lämmin pilsnerikin maistuvan.
Kirjoittelen tätä matkalla Ölgiiin. Kuu kumottaa ja kazak-musiikki soi.
Minua odotti sama jurtta kuin viime vuonna Ölgiin leirissä. Soma on ja varmasti nukuttaa!
Tashantan sijainti kartalla.
Tämän Altain matkan jutut alkavat blogiartikkelista Mongolia kutsuu.
Kristiina
