Matka Samarkandista Nurataun vuoristoalueelle oli 4 tuntia minibussilla. Tie kapeni ja huononi pikkuhiljaa. Maisema muuttui kuivaksi aavikoksi.
Nurataun luonnonsuojelualueen lähikylissä toimii YK:n kehitysrahaston projekti, jossa on autettu kyläisiä aloittamaan pienimuotoista majoitustoimintaa ja tarjoamaan matkailijoille erilaisia lisäpalveluja: päivävaelluksia, hevos- ja aasiratsastusta.
Teimme päivävaelluksen Hayatin kylästä Uhumin kylään. Perillä meitä odotti Bahrom Kasimov perheineen. Vanha rouva kehrää värttinällä lankaa talon omien lampaiden villasta. Talon nuoret naiset aloittelevat maton kudontaa. Tunnelma on leppoisa.
Pihapiiristä löytyi kaksi vuohta ja isännän lapsenlapsi kissapennun kanssa.
Maasto kylien ympärillä on kuivaa ja karua. Huikaisevia maisemia!
Vuoristo-oppaamme näytti minulle kiven, jossa kännykkä toimii. Hieno paikka naputella tekstiviestejä.
Asrafin kylän majatalo on vihreässä notkossa. Väsynyt matkaaja löytää suurten puiden alta paikallisen lepolassen. Lavitsa toimii tarvittaessa ruokailuryhmänä, sänkynä, oleilupaikkana. Hyvä idea jokaiseen puutarhaan!
Yahshigulin-majatalon asioita vastasi Rhamat. Hän toimi oppaanamme kylävaelluksella, jossa esiteltiin Asrafin kylän ympäristöä.
Näkymiä kyläkierrokselta. Nurataun kylät ovat 1000 – 1200 metriä merenpinnan yläpuolella. Kesät ovat äärimmäisen kuumia. Yli +40 C kuumuus on normaalia. Talvella pakkasta saattaa olla -20 C. Ei kateeksi käy!
Kyläläiset viljelevät puutarhoissaan tomaatteja, kurkkua, kurpitsaa, porkkanaa. Viljelykasvit ovat samoja mitä perinteisesti on Suomessa viljelty. Myös omenapuut näyttivät viihtyvän hyvin.
Majatalolle palatessamme törmäsimme lammas- ja vuohilaumaan. Jokaisella kylän perheellä on noin 50 vuohta tai lammasta. Kanoja, kalkkunoita ja viiriäisiä tepasteli pihapiireissä vaihteleva määrä.
Autokuskimme joutui kokiksi kummassakin majapaikassa. Hän opasti paikallisille kuinka valmistetaan ‘plov’, riisipilahvi a’la Samarkand. Herkullista oli. Tulisija näytti kätevältä.
Sijainti kartalla.
Kristiina
